maanantai 25. maaliskuuta 2019

Tassukansa osa3

Likka sai sulhasehdokkaan tässä parisen viikkoa sitten.

Nelivuotias uros on rodultaan venäläinen ja väriltään musta. Utelias kaveri ja kovasti herkkujen perään. Kastraatiossa pitäisi vielä käydä ja sitten päästään tutustumista aloitteleen. 

Nimenä tällä hetkellä Öpi, aika näyttää muuttuuko nimi vielä.

"Herkkuja?"

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Arkajalkojen kuningas

Muotka saapui taloon 10.6.2018. Tarkoituksena oli totuttaa se Saboon mahdollisimman nopeasti. Toivoen, että kaveri vähentäisi Sabon ulvomista. Siten asia PESUn kissakoordiksen kanssa suunniteltiin. Toteutukseen menikin sitten yli puolivuotta.

Yksi ahdistunut kissa vastaanotettu

Muotkan piti olla arka. Sitähän se olikin, mutta myös kauhusta jäykkänä ja ahdistunut. Alkuun yritettiin edetä kuten aran kissan kanssa. Annettiin omaa rauhaa ja positiivisia ihmiskontakteja. Haettiin rajaa missä kissa rentoutuisi ja mistä voisi lähteä rakentamaan luottamusta. Kollin turvakuplan koko osoittautui kuitenkin metreiksi. 

Hieman haastava tilanne ja kissalle rasittava jatkuvan stressin vuoksi. Pienten neuvottelujen jälkeen kollilla päätettiinkin kokeilla ahdistuksen lievitykseen Seronil-lääkitystä. Samoihin aikoihin kutsumanimeksi vakiintui hyvin sopivasti Herra Haamu.


Noin kuukausi lääkityksen alusta ja asento oli jo paljon pystympi.

Kesän mittaan kissa rentoutui hitaasti ja pykälittäin, aina välissä taantuen hieman. Monta viikkoa oltiin tilanteessa, että eteen laskettua ruokaa syötiin vain silittelyn avustuksella.

Ihmiselle uskalletaan sanoa vastaan. Tämä oli yksi isoista edistysaskelista.

Syksyn mittaan kolli alkoi kasvattaa selkärankaa, välillä hieman sähistiin ja joskus puskettiin silittävää kättä, lauteiden allakin asusteltiin aina välillä. Lattialla olevalle ruokakupillekin tultiin heti, kun poistuin pesuhuoneesta. Ihmistä kohden liikkuminen oli kuitenkin yhä liian pelottavaa.

"Veisit sen kätes jonnekin muualle"

Tähän mennessä merkittävin käytöksen muutos alkoi loppusyksystä. Haamu alkoi kieltäytyä kosketuksesta sekä majoittui jälleen koppiinsa, syömään tuli kuten ennenkin. Kosketuksen tarjoaminen aiheutti negatiivisen reaktion, joten kokeiltiin kissan huomiottajättämistä. Vähitellen Haamu alkoi kurkkia kopistaan ja tulla aina vaan nopeammin syömään.

"Poistuisitko? Pitäis syömään päästä"

Tammikuussa kollit saatiin jo yhdistettyä. Olivat tosin jo olleet naapureita niin pitkään, etteivät juurikaan reakoineet väliesteen poistoon. Takapakkiakin tietenkin tuli. Avoin saunanovi oli Haamulle liikaa ja kissa vietti taas pari viikkoa kopissaan.

Haamun ruoan kerjäys on vielä hienovaraista. Sabo opettaa esimerkillään toisenlaista taktiikkaa.

Tällä hetkellä edistyminen on Haamun normaaliin tahtiin verrattuna hirveän nopeaa. Vähän jo odottelen seuraavaa pikku taantumaa.