torstai 20. kesäkuuta 2019

Päiväunia

Miten tästä viitsii liikkeelle lähteä?



Bonuksena Sabon spesiaalivarvas, luultavasti synnynnäinen epämuodostuma. Varvas lyhyt ja jäykkä.


perjantai 3. toukokuuta 2019

Voihan kynsi!

Herra Haamulla oli jännä päivä. Aamulla ei saanut ruokaa ja sitten suljettiin ihmisen kanssa pesuhuoneeseen. Ahdistuneimman tittelistä kilpaili sekä kopittaja että kopitettava.
Kopitus onneksi onnistui ilman suurempia traumoja ja auto suunnattiin kohti Pirkkalan Tassupaikka.

The kynsi, kun tarkasti katsoo

Ajelun pääsyynä oli Haamun vaivihkaa kasvattama käyrä kynsi. Kynnessä oli vanhoja irtoamattomia kerroksia ja koko komeus kaartui anturaan. Viimeisen viikon aikana anturasta oli pariin otteeseen jo vuotanut vertakin.

Kolliahan moinen vaiva ei tuntunut haittaavan. Herra veti päivittäiset kaahotuksensa aina samoin, jäipä punaisia jälkiä tai ei.

Rauhoituksen vaikutusta odotellessa

Klinikalla Haamu oli yllättävän rauhallinen ja katseli jopa ympärilleen, ennen kuin tuikattiin piikki kankkuun ja kolli siirtyi unten maille.

Kynsi oli tehnyt anturaan haavan ja hieman tulehduksen alkuakin oli. Antibiootti saatiin tällä kertaa pistoksena. Kätevä vaihtoehto ihmisaran ja ahdistuvaisen kissan kanssa.

Samalla reissulla tuli tarkastettua kissaa muutoinkin. Korvat olivat puhtaat ja hampaat yllättävän hyvän oloiset, hammaskiveä lukuunottamatta. Jaloista löytyi kunnon muskelit, vain selkään pitäisi saada lisää lihasta.

Vaaka näytti hyviä lukemia 

Kotiin palatessa Haamu oli vauhkona, piiloon oli päästävä nopeasti. Ihminen on jälleen epäilyttävä ja ruokakaan ei oikein maistu. Rakas säkkipetikään ei kelpaa, pitää nukkua pöydän alla piilossa.

Toivottavasti tutut tavat palaavat pian. Kahden viikon päästä pitäisi käydä tassun kontrollissa ja rokotuksella.

Nyt pidetään peukkuja, että kissaan työllä rakennettu luottamus kesti tämän reissun ilman suurempia kolhuja.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Kissa pöydällä

Arkajalasta on kuoriutumassa kissa.

Lorun ja Korun siirryttyä uuteen tilapäiskotiin, avautui kolleille uusi maailma. Sabo otti tilan haltuun tunneissa. Sänky löytyi torkkupaikaksi ja rapsutuksia haetaan säännöllisesti.

Herra Haamulla on ollut, ei mitenkään yllättäen, pidempi tie. Haamu oppi avaamaan pesuhuoneen oven, mutta jäi ovesuulle ihmettelemään.



Ruokakuppien perässä päästiin eteiseen, mutta ruuan loputtua palattiin äkkiä pesuhuoneeseen. Kaksi viikkoa kissaa houkuteltiin liikkumaan siirtämällä ruokia päivittäin kauemmas. Lopulta uskallus riitti liikkumiseen, pesuhuone on yhä silti turvapaikka.

Kollin rötjäke ♡

Haamu löysi myös suuren rakkauden. 😘 Säkkituolipedin. Siinä istutaan, kun katsellaan ulos. Siinä nukutaan päikkärit. Siinä jopa nukutaan läpi yön. Välillä siinä makoillaan ihan muutoin vaan.

Mököä ei moinen kahiseva hirvitys kiinnosta

Kolli ja sen peti




maanantai 25. maaliskuuta 2019

Tassukansa osa3

Likka sai sulhasehdokkaan tässä parisen viikkoa sitten.

Nelivuotias uros on rodultaan venäläinen ja väriltään musta. Utelias kaveri ja kovasti herkkujen perään. Kastraatiossa pitäisi vielä käydä ja sitten päästään tutustumista aloitteleen. 

Nimenä tällä hetkellä Öpi, aika näyttää muuttuuko nimi vielä.

"Herkkuja?"

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Arkajalkojen kuningas

Muotka saapui taloon 10.6.2018. Tarkoituksena oli totuttaa se Saboon mahdollisimman nopeasti. Toivoen, että kaveri vähentäisi Sabon ulvomista. Siten asia PESUn kissakoordiksen kanssa suunniteltiin. Toteutukseen menikin sitten yli puolivuotta.

Yksi ahdistunut kissa vastaanotettu

Muotkan piti olla arka. Sitähän se olikin, mutta myös kauhusta jäykkänä ja ahdistunut. Alkuun yritettiin edetä kuten aran kissan kanssa. Annettiin omaa rauhaa ja positiivisia ihmiskontakteja. Haettiin rajaa missä kissa rentoutuisi ja mistä voisi lähteä rakentamaan luottamusta. Kollin turvakuplan koko osoittautui kuitenkin metreiksi. 

Hieman haastava tilanne ja kissalle rasittava jatkuvan stressin vuoksi. Pienten neuvottelujen jälkeen kollilla päätettiinkin kokeilla ahdistuksen lievitykseen Seronil-lääkitystä. Samoihin aikoihin kutsumanimeksi vakiintui hyvin sopivasti Herra Haamu.


Noin kuukausi lääkityksen alusta ja asento oli jo paljon pystympi.

Kesän mittaan kissa rentoutui hitaasti ja pykälittäin, aina välissä taantuen hieman. Monta viikkoa oltiin tilanteessa, että eteen laskettua ruokaa syötiin vain silittelyn avustuksella.

Ihmiselle uskalletaan sanoa vastaan. Tämä oli yksi isoista edistysaskelista.

Syksyn mittaan kolli alkoi kasvattaa selkärankaa, välillä hieman sähistiin ja joskus puskettiin silittävää kättä, lauteiden allakin asusteltiin aina välillä. Lattialla olevalle ruokakupillekin tultiin heti, kun poistuin pesuhuoneesta. Ihmistä kohden liikkuminen oli kuitenkin yhä liian pelottavaa.

"Veisit sen kätes jonnekin muualle"

Tähän mennessä merkittävin käytöksen muutos alkoi loppusyksystä. Haamu alkoi kieltäytyä kosketuksesta sekä majoittui jälleen koppiinsa, syömään tuli kuten ennenkin. Kosketuksen tarjoaminen aiheutti negatiivisen reaktion, joten kokeiltiin kissan huomiottajättämistä. Vähitellen Haamu alkoi kurkkia kopistaan ja tulla aina vaan nopeammin syömään.

"Poistuisitko? Pitäis syömään päästä"

Tammikuussa kollit saatiin jo yhdistettyä. Olivat tosin jo olleet naapureita niin pitkään, etteivät juurikaan reakoineet väliesteen poistoon. Takapakkiakin tietenkin tuli. Avoin saunanovi oli Haamulle liikaa ja kissa vietti taas pari viikkoa kopissaan.

Haamun ruoan kerjäys on vielä hienovaraista. Sabo opettaa esimerkillään toisenlaista taktiikkaa.

Tällä hetkellä edistyminen on Haamun normaaliin tahtiin verrattuna hirveän nopeaa. Vähän jo odottelen seuraavaa pikku taantumaa.