keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Tassukansa osa 4

Gala-neiti on ehtinyt olemaan talossa jo kolmisen kuukautta ja siirtynyt asumaan kollien seuraan.
Pieni ja pippurinen


Onneksi Gala oli ehtinyt olemaan alkueristyksessä jo toisessa tilapäiskodissa, koska kylppärimajoitus ei ollut neidin mieleen. Vääryydestä huudettiin kovaa ja korkealta, pitkin päivää ja yötä.

Oikea oppisesti apuna hyttysverkko. Onneksi kukaan ei halunnut aloittaa tappelua. 🙈

Kolleja ei uusi asukas juuri kuohuttanut. Herra Haamu vältteli moista sähisevää, suhisevaa ja murisevaa otusta. Mökön taktiikka oli mulkoilla murhaavasti sekä vastata murinalla ja sähinällä


Totuttelua. Pahvilaatikon kalautus toimi häiriönä, jos tuijottelu ja murina eivät meinanneet loppua.


Haamu ja Gala sopivat melko hyvin yhteen. Mökö sietää, muttei lähelleen oikein haluaisi.

Iso ja pieni iltatorkuilla

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Mökkipupu

Oppi Öpikin rentoutumaan mökillä, tälläin kesän lopuksi.

Ab-kuuri numero 2 loppui kolmisen viikkoa sitten. Yksittäisiä aivastuksia tulee ajoittain. Nyt sitten mietin pitääkö viedä pian lääkäriin vai odottaa hetki vai vai... Lemmikit laskee verenpainetta.

Jännityksellä odotetaan myös lähteekö pojan väri tummenemaan talveksi. Korvien ja hännän tyvissä on valkoinen lisääntynyt koko ajan.

Väritystä oli kunnolla kevättalven aikaan

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Voihan papana!

Kaninhoidollista ihanuutta mahtuu kuluvaan kesään hieman turhankin paljon.

Juhannusviikosta heinäkuun alkuun painittiin ummetuksen kanssa.

Kanin suolisto toimii periaatteella, että pitää syödä jotta papanoi. Syömättömyys lopettaa papanoinnin, samaten papanoimattomuus lopettaa syömisen. Vuorokausi syömättä tai papanoimatta on hälyttävää. Asian vakavuuden ymmärtää ehkä parhaiten kanin nukutuksen ohjeistuksista. Kani saa syödä nukutukseen asti ja syöminen pitäisi aloittaa mahdollisimman pian heräämisen jälkeen.

Likan pitkä karva on ennenkin aiheuttanut ongelmia kevään suuressa karvanvaihdossa. Turkin leikkaus hyvissä ajoin estäisi pahimmat ongelmat, josko sen nyt oppisi.

Isot papanat ovat melko hyviä, pienet ihan hirveitä 

Eläinlääkärillä käytiin hieman apuja ja kipulääkettä hakemassa. Tukiruokinnan aloitus oli hyvin lähellä, mutta onneksi on kesä ja voikukkaa.

Ongelmainen päätähti karvoinen

Ja vähän vähemmillä karvoilla

Kun Likan papanointi saatiin kuntoon, vietettiin pari viikkoa ilman häiriöitä.

Sitten Öpi aivasti. Kanin ei pitäisi aivastella kuin satunnaisesti. Öpi aivasteli useamman kerran päivässä, aivastukset olivat kaiken lisäksi räkäisiä. Jälleen lääkärireissu.

Diagnoosi oli ylähengitysteiden bakteeritulehdus. Nyt on 14 päivän  antibioottikuuri puolivälissä ja yhä pärskitään jonkin verran. Toivottavasti pärskintä loppuisi pian, ettei tarvitsisi mennä uudestaan klinikalle käymään.

"Ei me mitään sairastella"


torstai 20. kesäkuuta 2019

Päiväunia

Miten tästä viitsii liikkeelle lähteä?



Bonuksena Sabon spesiaalivarvas, luultavasti synnynnäinen epämuodostuma. Varvas lyhyt ja jäykkä.


perjantai 3. toukokuuta 2019

Voihan kynsi!

Herra Haamulla oli jännä päivä. Aamulla ei saanut ruokaa ja sitten suljettiin ihmisen kanssa pesuhuoneeseen. Ahdistuneimman tittelistä kilpaili sekä kopittaja että kopitettava.
Kopitus onneksi onnistui ilman suurempia traumoja ja auto suunnattiin kohti Pirkkalan Tassupaikka.

The kynsi, kun tarkasti katsoo

Ajelun pääsyynä oli Haamun vaivihkaa kasvattama käyrä kynsi. Kynnessä oli vanhoja irtoamattomia kerroksia ja koko komeus kaartui anturaan. Viimeisen viikon aikana anturasta oli pariin otteeseen jo vuotanut vertakin.

Kolliahan moinen vaiva ei tuntunut haittaavan. Herra veti päivittäiset kaahotuksensa aina samoin, jäipä punaisia jälkiä tai ei.

Rauhoituksen vaikutusta odotellessa

Klinikalla Haamu oli yllättävän rauhallinen ja katseli jopa ympärilleen, ennen kuin tuikattiin piikki kankkuun ja kolli siirtyi unten maille.

Kynsi oli tehnyt anturaan haavan ja hieman tulehduksen alkuakin oli. Antibiootti saatiin tällä kertaa pistoksena. Kätevä vaihtoehto ihmisaran ja ahdistuvaisen kissan kanssa.

Samalla reissulla tuli tarkastettua kissaa muutoinkin. Korvat olivat puhtaat ja hampaat yllättävän hyvän oloiset, hammaskiveä lukuunottamatta. Jaloista löytyi kunnon muskelit, vain selkään pitäisi saada lisää lihasta.

Vaaka näytti hyviä lukemia 

Kotiin palatessa Haamu oli vauhkona, piiloon oli päästävä nopeasti. Ihminen on jälleen epäilyttävä ja ruokakaan ei oikein maistu. Rakas säkkipetikään ei kelpaa, pitää nukkua pöydän alla piilossa.

Toivottavasti tutut tavat palaavat pian. Kahden viikon päästä pitäisi käydä tassun kontrollissa ja rokotuksella.

Nyt pidetään peukkuja, että kissaan työllä rakennettu luottamus kesti tämän reissun ilman suurempia kolhuja.