Voihan kynsi!

Herra Haamulla oli jännä päivä. Aamulla ei saanut ruokaa ja sitten suljettiin ihmisen kanssa pesuhuoneeseen. Ahdistuneimman tittelistä kilpaili sekä kopittaja että kopitettava.
Kopitus onneksi onnistui ilman suurempia traumoja ja auto suunnattiin kohti Pirkkalan Tassupaikka.

The kynsi, kun tarkasti katsoo

Ajelun pääsyynä oli Haamun vaivihkaa kasvattama käyrä kynsi. Kynnessä oli vanhoja irtoamattomia kerroksia ja koko komeus kaartui anturaan. Viimeisen viikon aikana anturasta oli pariin otteeseen jo vuotanut vertakin.

Kolliahan moinen vaiva ei tuntunut haittaavan. Herra veti päivittäiset kaahotuksensa aina samoin, jäipä punaisia jälkiä tai ei.

Rauhoituksen vaikutusta odotellessa

Klinikalla Haamu oli yllättävän rauhallinen ja katseli jopa ympärilleen, ennen kuin tuikattiin piikki kankkuun ja kolli siirtyi unten maille.

Kynsi oli tehnyt anturaan haavan ja hieman tulehduksen alkuakin oli. Antibiootti saatiin tällä kertaa pistoksena. Kätevä vaihtoehto ihmisaran ja ahdistuvaisen kissan kanssa.

Samalla reissulla tuli tarkastettua kissaa muutoinkin. Korvat olivat puhtaat ja hampaat yllättävän hyvän oloiset, hammaskiveä lukuunottamatta. Jaloista löytyi kunnon muskelit, vain selkään pitäisi saada lisää lihasta.

Vaaka näytti hyviä lukemia 

Kotiin palatessa Haamu oli vauhkona, piiloon oli päästävä nopeasti. Ihminen on jälleen epäilyttävä ja ruokakaan ei oikein maistu. Rakas säkkipetikään ei kelpaa, pitää nukkua pöydän alla piilossa.

Toivottavasti tutut tavat palaavat pian. Kahden viikon päästä pitäisi käydä tassun kontrollissa ja rokotuksella.

Nyt pidetään peukkuja, että kissaan työllä rakennettu luottamus kesti tämän reissun ilman suurempia kolhuja.